Roskaantumisen vaikutukset

Meriroskan aiheuttamista ympäristöongelmista tunnetuimpia ovat silminnähtävät haitat merieläimille. Pahimmat haitat kohdistuvat suoraan merieliöihin, jotka takertuvat ajelehtivaan muoviroskaan tai syövät sitä erehdyksessä. Vaaraa aiheutuu etenkin merinisäkkäille, linnuille, kaloille ja kilpikonnille.

Syöty roska voi tukkia ruoansulatuskanavan ja aiheuttaa väärää kylläisyyden tunnetta. Lisäksi se voi hidastaa tai estää kasvua ja lisääntymistä sekä olla eliöille tappavaa. Monet lintulajit, etenkin lokkilinnut, eivät osaa tehdä eroa oikean ravinnon ja keinotekoisten kappaleiden välillä, ja ne voivat toisinaan syödä vaarallisen suuria määriä roskaa.

Muoviroskan syöminen on joidenkin lajien kohdalla niin yleistä, että sitä voidaan käyttää indikaattorina roskan kokonaismäärälle tietyillä merialueilla.

Roskiin liittyvät kemikaalit ovat yksi suurimmista merten roskaantumiseen ja muoviroskiin liittyvistä huolenaiheista. Muovit imevät vedestä itseensä monenlaisia kemiallisia yhdisteitä, joista osa luokitellaan ympäristömyrkyiksi. Tällaisia ovat muun muassa elohopea ja polyklooratut yhdisteet eli dioksiinit, jotka aiheuttavat Itämeressä haittaa erityisesti ravintoketjun huipulla oleville lajeille, kuten merikotkalle ja hylkeille.

Roskista aiheutuu myös terveyshaittoja ja suoranaisia vaaroja rantojen läheisyydessä eläville ja siellä matkaileville ihmisille.

Roskaantuminen vaurioittaa meriympäristöä ja turmelee eliöiden elinympäristöjä sekä muuttaa niiden olosuhteita.

Roskien tiedetään kuljettavan vieraslajeja mukanaan merialueelta toiselle. Erityisesti muoviset kelluvat roskat toimivat hyvänä kulkualustana monenlaisille vieraslajeille. Useimmiten muovien mukana siirtyy esimerkiksi merirokkoja, simpukoita, kotiloita ja polyyppieläimiä. Myös ravut ja katkaravut voivat liikkua meriroskan mukana.

Vieraslajeista aiheutuvien taloudellisten haittojen arvioidaan vuositasolla olevan useita miljardeja euroja. Vieraslajeista muun muassa loiset ja taudit aiheuttavat taloudellisia tappioita kalastuselinkeinolle ja vesiviljelylle. Koska muovien ja muun roskan määrä maailman merissä lisääntyy koko ajan, arvioidaan myös vieraslajiliikenteen kiihtyvän entisestään.

Maailmanlaajuisella tasolla köyhimmät valtiot ja alueet kykenevät heikoimmin hoitamaan ja tutkimaan roskaantumista ja roskaantumisen aiheuttamia ongelmia.

Roskaantuminen aiheuttaa suoria haittoja kalastajille. Roskia takertuu pyydyksiin, saaliit pienenevät ja pyydetyn saaliin laatu heikkenee. Lisäksi aluksiin kohdistuvat vahingot ovat miljoonaluokkaa vuosittain pelkästään EU:n alueella.

Haamuverkoilla tarkoitetaan käyttäjältään syystä tai toisesta karanneita tai hylättyjä verkkoja, trooleja, tai muita pyydyksiä, jotka karanneenakin jatkavat pyytämistä. Vesistöihin jääneet haamuverkot aiheuttavat takertumisvaaraa ja vahingoittavat lintuja, kaloja ja nisäkkäitä. Lisäksi haamuverkot aiheuttavat roskaantumista, sillä ne levittävät hajotessaan vesistöihin mikromuovia ja haitallisia aineita, kuten lyijyä.

Roskaantumisen myötä matkailualueiden viihtyvyys heikkenee ja merestä saatava esteettinen elämys kärsii. Rantojen käyttö voi vähentyä tai estyä kokonaan roskien vuoksi.

Rantojen siisteyden ylläpitäminen ja erilaisten tempausten yhteydessä kerätyt roskat aiheuttavat käsittely- ja työresurssikuluja. Kulut voivat nousta maakohtaisesti miljooniin euroihin.