Roskaantuminen
Merten ja vesistöjen roskaantuminen on ongelma, jota pidetään yhtenä nopeimmin kasvavista globaaleista ympäristöongelmista. On arvioitu, että maailmanlaajuisesti meriin päätyy vuosittain 5–13 miljoonaa tonnia muovia. Myös Itämeri ja meille suomalaisille rakkaat järvet kärsivät roskaantumisesta.
Suurin osa Itämeren roskasta on muovia
Ihmisen toiminnan ja kulutusvalintojen seurauksena Itämereen ja järviimme päätyy monenlaista roskaa. Suurin osa Itämeren ja rantojemme roskista on materiaaliltaan muovia. Ajan kanssa ne hajoavat vähitellen mikromuoviksi auringon säteilyn ja mekaanisen hankautumisen seurauksena. Yleisin roska on tupakantumppi.
Arvioiden mukaan jopa 80 % merten roskista on peräisin maalta ja vain 20 % mereltä. Roskat päätyvät vesistöihin ja rannoille joko tietoisesti jätettynä tai vahingossa, ja ne voivat kulkeutua vesistöihin eri reittejä pitkin hyvinkin kaukaa. Lisäksi huomionarvoista on, että suurin osa vesistöihin päätyvistä roskista (70 %) vajoaa pohjaan. Loput roskista joko rantautuvat (15 %) tai jäävät kellumaan vesipatsaaseen ja pinnalle (15 %).
Merten ja järvien roskaantuminen poikkeaa muista vesistöihin kohdistuvista ympäristöongelmista moniulotteisuutensa vuoksi. Roskat ovat monen näköisiä ja kokoisia, ja materiaaleiltaan erilaisia roskia on valtavasti. Luontoon päätyessään nämä eri materiaaleista valmistetut roskat käyttäytyvät hyvin eri tavoin. Lisäksi roskilla on runsaasti erilaisia lähteitä ja kulkureittejä. Siksi niiden hallitsemiseen tarvitaan monen tyyppisiä ratkaisuja.
Roskaantuminen vaikuttaa haitallisesti paitsi ihmisiin, myös meriekosysteemeihin rannikon läheisyydessä ja avomerellä. Vesistöihin päätyneet roskat ovat vaarallisia sekä vesilinnuille että vesieliöille, jotka voivat takertua roskiin. Pahimmassa tapauksessa roskat päätyvät merieliöiden vatsaan. Monet merieliöt voivat erehtyä syömään muovinkappaleita oikean ravinnon sijaan.
Ihmisten toiminta näkyy vesistöihin päätyvissä roskissa
Ihmisten elämäntavoilla ja kulutustottumuksilla on suuri vaikutus roskaantumiseen. Vielä 1900-luvun puolella suurin osa roskista oli materiaaliltaan metallia, lasia ja paperia ja pahvia. Nykyisin suurin osa kaikesta roskasta on muovia, mikä selittyy muun muassa muovituotannon ja muovituotteiden käytön räjähdysmäisellä kasvulla. Muovi on halpa, helppo, kevyt ja monesti hygieeninen käyttömateriaali, mutta valitettavasti erittäin hankala roska, joka hajoaa vesistöissä hyvin hitaasti mikromuoviksi.
Itämeren ja järviemme roskataakka kasvaa jatkuvasti, jos roskien lähteitä ja kulkureittejä vesistöihin ei pystytä tukkimaan ja jos roskia ei poisteta tehokkaasti. Pienten mikroroskien siivoaminen on lähes mahdotonta, mutta suurempien makroroskien siivoaminen onnistuu silti.
Näin vähennät vesistöjen roskaantumista
Tiesitkö, että Itämereen valuu vettä neljä kertaa Itämerta suuremmalta alueelta? Meillä Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että Itämereen laskee jokia kaikista suurimmista järvistämme aivan valtakunnan huipulta Lapista asti. Siksi jokainen otteestamme lipeävä roska voi päätyä Itämereen esimerkiksi kotikylämme tai -kaupunkimme joen kuljettamana.
- Vie roskat aina roskiin. Jos lähin roskis on täynnä, ota roskat mukaasi kotiin tai vie ne toiseen roskikseen.
- Lajittele roskat mahdollisimman huolellisesti, jotta niiden materiaalit saadaan kiertoon ja uusiokäyttöön.
- Älä heitä mitään roskaa katukaivoon. Katukaivoihin heitetyt roskat kulkeutuvat hulevesien mukana puhdistamatta lähimpään vesistöön.
- Kerää roskia yksin tai yhdessä. Raportoi vesistöjen läheisyydestä keräämäsi roskat Siisti Biitsi -sovelluksella.
- Kerro roskien ympäristöhaitoista läheisillesi, jotta tahaton ja tahallinen roskaantuminen vähenisi.
Miten roskat päätyvät Itämereen ja järviin?
Jopa 80 % Itämeren ja maailman merten roskista tulee maalta. Maalta meriin joutuva roska on peräisin muun muassa tavallisten ihmisten ajattelemattomuudesta, laittomasta roskien dumppaamisesta mereen tai rantojen lähelle, huonosti järjestetystä tai riittämättömästä jätehuollosta, rakentamisesta ja teollisuudesta, sekä liikenteestä. Merkittävästi pienempi osuus roskista tulee mereltä merenkulusta, kalastuksesta ja vesiviljelystä.
Roskat voivat kulkeutua kauas syntysijoiltaan tuulen, sade- ja sulamisvesien eli hulevesien, eläinten ja virtaavien vesien, kuten jokien ja purojen, kuljettamina.
Roskien tyypillisiä lähteitä ovat:
- kadut ja torit
- avoimet ja liian pienet roskikset
- puutteellinen jätehuolto
- aurauslumen kaataminen mereen
- kalastus, kalankasvattamot ja vesiviljely
- merenkulku
- liikenne
- matkailu
Roska on aina ihmisen aikaansaannosta
Roska on aina ihmisen aikaansaannosta. Siksi luonnosta peräisin olevat ainekset, kuten kaislat, eläinten jätökset tai levät, eivät ole roskia. Lemmikkieläinten jätökset ja luonnonkuidut, kuten puuvilla, villa tai pellava, sekä muokattu puumateriaali luokitellaan sitä vastoin roskiksi. Lemmikkien jätökset kuuluu kerätä pois luonnosta, ja kuituja päätyy vesistöihin esimerkiksi pesuvesien mukana.
Roskaantumisen tutkimus ja seuranta
Merten ja rantojen roskaantumista on tutkittu kansainvälisesti 1960-luvulta saakka. Ensimmäinen merten jätelautta, Tyynenmeren jätepyörre, löydettiin sattumalta 1990-luvun lopulla. Löydön seurauksena roskien määrää koskevien tutkimusten määrä alkoi vähitellen kasvaa, mutta roskien kulkeutumista ja takertumista sekä mikromuoveja ja kemikaaleja alettiin tutkia vasta 2000-luvun puolella.
Roskaantumista seurataan ympäri maailman eri alueille sopivilla erilaisilla menetelmillä. Tyypillisin menetelmä on seurata roskien määrää roskien materiaalien ja käyttötarkoituksen mukaan. Löydetyt roskat lasketaan yksitellen kappalemäärissä eri kategorioiden ja niiden alakategorioiden mukaan. Näin pyritään saamaan selvyyttä siitä mistä, miten ja kuinka paljon roskaa rannoillemme ja vesistöihimme päätyy.
Pidä Saaristo Siistinä ry on seurannut Suomessa rantaroskien määrää, materiaaleja ja laatua on vuodesta 2012 alkaen, ja vuonna 2024 rantaroskaseuranta laajeni Pidä Saaristo Siistinä ry:n toimesta Ahvenanmaalle. Makroroskan seuranta perustuu vapaaehtoisvoimin tehtävään kansalaishavainnointiin, joissa rantojen silmin nähtävät (> 0,5 cm) roskat lasketaan, luokitellaan ja kerätään pois. Menetelmä on UNEP:n kansainvälisesti kehittämä ja testaama.
