Itämeren roskaantuminen

Tupakantumppi on Itämeren yleisin roska

Tupakantumpit ovat yleisin roskatyyppi paitsi Itämerellä ja Suomessa, myös maailmanlaajuisesti. Arviolta 40 % kaikista maailman rannoilta kerätyistä roskista liittyy tavalla tai toisella tupakoimiseen. Suomen kaupunkirannoilta löytyy keskimäärin 300 tupakantumppia jokaista 100 metriä kohden.

Tupakantumppi sisältää muovia. Sen filtteri on selluloosa-asetaattia, joka on 1800-luvulla keksitty orgaaninen muovi. Filtterin hajoaminen kestää olosuhteista riippuen yli 10 vuotta. Muovi ei maadu, vaan se hajoaa mikroskooppisen pieniksi paloiksi, mikromuoviksi.

Muovin lisäksi filtterit sisältävät myös läpi-imettyjä kemikaaleja, jotka siirtyvät ympäristöön ja vesistöihin. Tupakassa on noin 4000 kemikaalia, joista noin 100–200 on ihmisille haitallisia. Useat eläimet erehtyvät syömään tumppeja, jolloin kemikaalit imeytyvät niihin tai ne voivat tukehtua.

Pienten mikromuovien poistaminen on käytännössä mahdotonta, mutta jokainen meistä voi huolehtia suuremmat makroroskat pois luonnosta. Siksi roskia kannattaa kerätä pois luonnosta ennen kuin ne hajoavat pienemmiksi mikroroskiksi. Tehokkain keino roskaantumista vastaan olisi silti se, että jokainen huolehtisi omat roskansa aina roskiin.

Itämeren rantaroskista noin 80 prosenttia on muovia

Itämeren rannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Suurin osa Itämeren rantojen makroroskista kytkeytyy kertakäyttökulttuuriin. Alueen yleisimpiä rantaroskia ovat tupakantumppien ja ruokapakkausten kääreiden lisäksi kertakäyttöaterimet, muovipullot ja muovikassit. Suomessa viisi yleisintä rantaroskatyyppiä ovat tupakantumpit, muovi, paperi ja kartonki, metalli sekä lasi ja keramiikka. 

Suomessa suurimmat suhteelliset muovimäärät on löydetty luonnontilaisilta rannoilta. Luonnontilaisten rantojen suuri muovimäärä suhteessa muihin materiaaleihin voi selittyä sillä, että muovi on pitkäikäistä, kelluvaa ja helposti liikkuvaa roskaa, joka voi matkata pitkäänkin ennen rannalle päätymistään. Monet muut materiaalit uppoavat herkästi matkan varrella.

Itämeren roskaantumista on seurattu verrattain lyhyen aikaa

Itämeren roskaantumiseen ei vielä jotain vuosia sitten kiinnitetty juurikaan huomiota. Eniten aineistoa Itämeren roskaantumisesta on saatavilla rantaroskien seurannasta, jota Suomessa on ylläpitänyt Pidä Saaristo Siistinä ry vuodesta 2012 alkaen. Pidä Saaristo Siistinä ry oli mukana kehittämässä Itämeren alueelle sopivaa roskien seurantamenetelmää ja aloitti Suomessa rantojen roskaantumisen seurantatyön osana MARLIN-hanketta vuosina 2012–2014. Hankkeen aikana aloitettu rantaroskaseuranta on tuottanut aineistoa erityisesti Itämeren keskiosien roskaantumisesta, mutta aineistosta on saatu viitteitä koko Itämeren alueen roskaantumistilanteesta.

On selvää, että roskia on eniten siellä missä on eniten ihmisiä. Myös Suomen rantaroskaseurannat ovat osoittaneet, että kaikkein eniten roskaa löytyy rannoilta, jotka ovat kaupungeissa tai kaupunkien lähistöllä.

Kaikille seurantarannoille on yhteistä muovin suuri osuus roskien materiaaleista. Rannoilta kerätyistä roskista keskimäärin n. 60 % on muovia. Määrät voivat vaihdella kohteen mukaan 50 %:n ja 90 %:n välillä. Muovi on kevyttä materiaalia, joka ei välttämättä uppoa. Se voi kellua kauas, ja tuuli voi kuljettaa sitä pitkiäkin matkoja.

Itämeren roskaantuminen

Tiesitkö tämän?

Myös luonnontilaiset ja kauempana asutuksesta sijaitsevat rannat kärsivät roskaantumisesta. Näiltä rannoilta on löytynyt suhteessa eniten muovia.

Lue lisää

Rantaroskaseuranta

Roskaantumisen vaikutukset