Kaunis, saastunut meremme

Jos Itämeren rehevöitymistä ei olisi hillitty mitenkään, katselisimme auringon lämmittämiltä rantakallioilta täysin pilalle saastunutta merta. Laineiden liplatus ja aaltojen pauhu kuulostaisi samalta kuin aina ennenkin, mutta elämä pinnan alla olisi hiipunut. Samealla vedenpinnalla sinilevä velloisi siniharmaina tiiviinä lauttoina. Järjestöjen ja vapaaehtoisten panos meriluonnon pelastamiseksi on korvaamaton osa vesiensuojelua.

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, jonka monien ongelmien näkyvin merkki tavallisille ihmisille on jokakesäiset ärhäkät sinileväkukinnot. Leväkukintojen ja samentuneen veden lisäksi rehevöitymisen vaikutukset näkyvät Itämeren eliöstössä. Kun hapettomien pohja-alueiden määrä ja laajuus kasvavat, joutuvat monet lajit siirtymään pois. Osa lajeista kuolee ja katoaa happikadon vuoksi lopulta kokonaan. 

– Itämeren ekosysteemi on jo lähtökohtaisesti erityisen herkkä, koska murtovesi on monelle eliölle vaativa ympäristö selvitä. Rehevöitymisen aiheuttama hapettomuus pahentaa tilannetta entisestään. Se köyhdyttää Itämeren monimuotoisuutta ja kiihdyttää luontokatoa, kertoo meribiologi Jutta Vuolamo Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Itämeren rehevöitymistä on pystytty hillitsemään monin eri tavoin monilla yhteiskunnallisilla tasoilla sekä lainsäädännön että konkretian keinoin; kieltämällä veneiden käymäläjätteiden päästäminen mereen, vähentämällä peltojen ja talousmetsien ravinnehuuhtoumia ja viimeisimpänä rahtilaivojen jätevesien päästökiellon avulla. Itämerta uhkaavat kuitenkin myös ilmastonmuutoksen monet vaikutukset. Suomessa ympärivuotisten sademäärien arvioidaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä, ja erityisesti kesäiset rankkasateet käyvät yhä rajummiksi.

– Sateisuuden lisääntyessä maalta huuhtoutuu mereen koko ajan enemmän typpeä ja fosforia, jotka kiihdyttävät rehevöitymistä ja heikentävät veden laatua. Kun talvellakin sataa vettä, kuormitus jatkuu ympäri vuoden, Vuolamo jatkaa.

Sateet lisäävät myös hulevesien määrää. Hulevesien mukana herkkään Itämereen huuhtoutuu kaupunkien kaduilta suuri määrä rehevöittäviä ravinteita, mutta myös roskia.

– Ihmiset yllättyvät edelleen, kun kuulevat, että roskat valuvat katukaivoista lähes aina suoraan lähimpään vesistöön. Vastoin yleistä luuloa katukaivoihin valuvaa vettä ei yleensä puhdisteta, joten kadulle tai kaivoon heitetty roska päätyy ajan saatossa osaksi Itämeren roskataakkaa, Vuolamo huomauttaa ja jatkaa: – Tähän kiinnitämme huomiota Mahanpuruja muovista -kampanjallamme, jonka aikana kaupungit ja kunnat merkitsevät kaivonkansiaan suurilla roskaantumisesta kertovilla tarroilla.

Itämeren roskataakkaa on jätelauttoja vaikeampi havaita

Valtamerillä kelluvista jätelautoista tiedämme, että globaalisti kiihtyvän kertakäyttö- ja kulutuskulttuurin vuoksi vesistöjämme uhkaa myös roskaantuminen. Uhka on erityisen konkreettinen kaikissa niissä maissa, joissa systemaattista jätehuoltoa ei ole pystytty järjestää. Esimerkiksi Intiassa Ganges-joki hukkuu jätevesiin, teollisuuslaitoksista peräisin oleviin raskasmetallivalumiin ja roskaan. 

Roskaantuminen uhkaa myös Itämerta ja aiheuttaa ongelmia erityisesti sen eliöstölle. Valtamerten jätelauttojen roskat ovat pääasiassa kooltaan isompia ja näkyvämpiä kuin Itämerellä. Moni kotimeremme vesieliö erehtyykin luulemaan pienempää roskaa ravinnoksi. Muoviroska voi tukkia eliöiden ruuansulatuskanavat, jolloin eläin nääntyy nälkään tai tukehtuu.

– Jätelautat on helppo nähdä paljaalla silmällä, mutta pieniä mikromuovin palasia on vaikea erottaa luonnosta, jos ei pysähdy tutkimaan ympäristöään tarkemmin. Vesistöissä pienet roskat katoavat pinnan alle. Se voi olla yksi syy siihen, miksi miellämme Itämeren ja koko Suomen luonnon niin puhtaaksi, vaikka roskaa on löytynyt kaukaisemmiltakin rannoilta. 

Ennen nykyistä kiertotalousajattelua jätettä on pyritty hävittämään monin keinoin. Suomessakin roskaa on upotettu Itämeriin ja järviimme, poltettu tynnyreissä, haudattu kaatopaikoille ja valutettu putkistoja pitkin viemäriverkostoon.

– Pidä Saaristo Siistinä ry:n koko olemassaolosta saa kiittää aktiivisia saaristolaisia, jotka kyllästyivät roskia pursuaviin saarten rantoihin ja loivat saariston jätehuollon 1960-luvun lopulla. Nyt 55 vuotta myöhemmin työskentelemme yhdessä suuren asiantuntijajoukon kanssa muun muassa PlastLIFE-hankkeessa, jossa edistämme muovien kiertotaloutta. 

Tulevaisuuden puhtaat aallot syntyvät pienistä puroista

Itämeren palautuminen ympäristöongelmista on hidasta. Voimakas ravinnekuormitus on jatkunut vuosikymmeniä, joiden aikana Itämeren pohjaan on varastoitunut suuri määrä fosforia. Meri vapauttaa sitä pohjasedimentistä takaisin veteen.

– Rehevöityminen on noidankehä. Mitä rehevöityneempi meri on, sitä vähemmän siellä on happea. Mitä vähemmän siellä on happea, sitä enemmän pohjasta vapautuu fosforia, joka kiihdyttää rehevöitymistä. Vaikka me tekisimme Itämeren puolesta kaiken voitavamme, kestäisi silti vuosikymmeniä, ennen kuin sen tila paranisi merkittävästi – ja juuri siksi Itämeren tilaa parantavia toimenpiteitä pitää tehdä! 

Pienistä teoista puhtaampien vesistöjen puolesta kasvaa suuri puro. Vesilläliikkujat voivat helposti vähentää Itämereen kohdistuvaa pistekuormitusta esimerkiksi pitämällä veneen pohjan puhtaana myrkyttömillä menetelmillä antifouling-maalien sijaan. Pistekuormitusta voi vähentää myös tyhjentämällä veneen käymäläjätteet aina imutyhjennyslaitteeseen. 

– Vesistöihin käymäläjätteet eivät kuulu, ja teemme valtavasti työtä sen eteen, etteivät jätevedet päätyisi vesistöluontoon missään olosuhteissa. Tämän kesän aikana uusimme kaksi Saaristomeren imutyhjennyslaitetta, ja Saimaa sai kaksi aivan uutta laitetta uusiin paikkoihin. Lisäksi Pohjanlahdella ja Saimaalla on käynnissä hankkeet, joissa kartoitamme imutyhjennyslaitteiden määrää, sijainteja ja toimivuutta. 

Järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä 

Ihmisen toiminnasta kärsivä Itämeri osoittaa meille konkreettisesti sen, että tavoitteet ja toimenpideohjelmat eivät yksin riitä elvyttämään kotimertamme. Järjestöjen ja vapaaehtoisten panos meriympäristön hyvinvoinnin eteen on korvaamaton osa vesiensuojelua.

– Me Itämeritoimijat tarvitsemme jatkossakin rahoitusta, jotta pystymme muuttamaan yhdessä laaditut asiantuntijuuteen perustuvat suositukset konkreettisiksi käytännön teoiksi. Samalla meidän pitää kehittää uusia luovia ideoita Itämeren rehevöitymisen, roskaantumisen ja kemikalisoitumisen ehkäisemiseksi, Vuolamo painottaa.

Vaikka vesiensuojelun tavoitteet on kirjattu lakeihin, asetuksiin ja hallitusohjelmiin, ovat saaristolaiset, vesilläliikkujat, mökkiläiset – siis tavalliset ihmiset – se taho, joka ensi kädessä näkee ja kokee ympäristöongelmien konkreettiset vaikutukset. 

– Pidä Saaristo Siistinä ry on jo perustamisvuodestaan 1969 lähtien ollut toteuttamassa ennakoivia toimenpiteitä ennen kuin niistä on tullut laissa säädettyjä yhteisiä tavoitteita. Me ympäristöjärjestöt yhdessä viranomaisten ja kaikkien Saaristomerestä huolta kantavien ihmisten kanssa olemme niitä, joiden harteilla vesiensuojelu konkreettisimmillaan lepää. 

Pidä Saaristo Siistinä ry jatkaa konkreettista työtään, jonka vapaaehtoiset saaristolaiset aloittivat jo 55 vuotta sitten. Jos haluat tehdä yhden yksinkertaisen teon Itämeren puolesta, auta meitä työssämme – lahjoita.