Vesille melojan mieli – vinkkejä rannikolle ja sisävesille

Melontavinkit Saaristomerelle

Jos aikaa on muutama tunti, mihin vinkkaat lähteä melomaan?

– Lähtisin Turusta Uittamolta seuran rannasta Kuusiston salmeen tai Kulhon saaren ympäri. Voihan sitä suunnata vaikka Aurajokea ylös Turun keskustaan, Liisa Ruuhimäki vinkkaa.

Minne lähtisit kokopäiväretkelle?

– Esimerkiksi Paraisilla Attu-Granvikin lossirannasta voi sujahtaa oikein mukavasti saaristomaisemiin. Kustavin suunnalla Pleikilä ja Vuosnainen ansaitsevat tulla mainituiksi. Kemiönsaarella Ölmosin uimarannan reunalta pääsee mainiosti vesille. Kun lähtee varoen rannan reunasta, ei aiheuta hämminkiä eikä varaa uimareille.

Entä jos aikaa on kokonainen viikonloppu tai viikko?

– Kasnäsin rannasta pääsee hienosti Vänön saaristoon, joka on kaunista Saaristomeren kansallispuiston aluetta. Se on täynnä pikkusaaria, eikä siellä ole venereittejä. Örö sijaitsee Kasnäsistä suoraan etelään, ja sinne ehtii viikonlopun aikana. Kustavin Pleikilästä etelään Natura 2000 -alueella on aivan ihanan kauniita silokalliosaaria. Luonnonsuojelusaarilla ei saa yöpyä. Rantautua kyllä saa, nauttia kaffet ja lounaat. Joskus ajamme porukalla Pärnäisiin ja lastaamme kajakit yhteysalukseen. Nousemme m/s Utön kyydistä Nötössä, Aspössä tai Jurmossa, ja melomme niillä vesillä. Yhteysalus on maksuton.

Mikä on parasta melonnassa?

– Se on niin äänetöntä. Perspektiivi on ihan veden rajassa. Pääsen sellaisiin paikkoihin, joihin ei veneellä pääse.

Voitko antaa jonkun melontavinkin sisävesiltä?

– Olen osallistunut neljän päivän melontaretkelle Päijänteellä. Siellä on merkittyjä retki- ja leiriytymispaikkoja, tulisijat ja huussit, ja hiekkarantoja! Kirkas ja makea järvivesi käyttäytyy eri tavalla kuin merivesi. Aallokko on terävää.

Mitä melojalla pitäisi olla aina mukana retkillään?

– Minulla on aina mukana juotavaa ja evästä, ja suojaudun auringolta. Pakkaan vaihtovaatteet vedenpitävään pussiin. Lähtiessä tai rantautuessa voi kompastella ja kastua helposti. Märkänä tulee äkkiä vilu. Tietenkin varsinkin pidemmillä matkoilla täytyy olla kartta ja kompassi.

Vastuullista retkeilyä

– Melojat ovat vastuullisia retkeilijöitä, kajakkiani koristaa tietysti Roope-jäsentarra. Palautamme telttanarujen kivetkin takaisin mistä otimme. Jätämme paikan siistimpään kuntoon kuin tullessa.

Melontavinkit sisävesille

Jos aikaa on muutama tunti, mihin vinkkaat lähtemään melomaan?

– Pohjois-Päijänteellä on mukavaa saaristoa. Meidän vajaltamme Nenäinniemestä pääsee helposti vesille, kuten myös Säynätsalosta tai Vaajakoskelta. Muutamassa tunnissa ei kovin kauas ehdi, kun pitää tulla takaisinkin, Pauli Heikkinen muistuttaa.

Minne lähtisit kokopäiväretkelle?

– Keski-Suomessa ehdotan Etelä-Konneveden kansallispuistoa. Lievestuoreen ja Päijänteen välillä virtaa lyhyitä jokia. Laukaasta pääsee itään päin Simunankoskelle asti. Sarakallion kalliomaalaukset sijaitsevat tällä reitillä.

Entä jos aikaa on kokonainen viikonloppu tai viikko?

– Kansallispuistovesillä, Repovedellä tai Konnevedellä, menee mukavasti viikko. Kansallispuistoissakin on hyvin varusteltuja leiripaikkoja: vessat, tulipaikat ja jopa polttopuita löytyy. Puulavesi Kangasniemeltä etelään on hyvin puhdasvetinen, suoraan järvestä voi juoda vettä. Simpiänselän molemmin puolin on kiinnostavaa saaristoa, 6 x 6 km alue, jolla on noin sata saarta.

Mikä on parasta melonnassa?

– Se on tuo luonto. Kerran Saimaan Katosselällä norppa sukelsi kajakin ali. 1980-luvulla, syksyllä iltojen jo pimetessä, revontulet täyttivät yli puolet taivaasta. Ne alkoivat kuin pienestä kynttilästä, ja yhtäkkiä taivas räjähti täyteen. Siinä hiljaa meloskelin ja nautin näytelmästä.

Helppo retkieväs?

– Hyvä ruoka on nautinto myös retkellä. Kajakkiin voi pakata perunasta lähtien kaiken. Perunaa ja lihaa, säilykkeitä sekä sopivat ruokajuomat pakataan mukaan! Virvelikin on matkassa. Kalaa tulee, jos tulee. Mikään ei ole koskaan pilaantunut. 1980-luvulla kaikki ryystivät pussikeittoja. Pikkuhiljaa totesimme, että ei näin, vaan kunnon ruokaa!

Melojan käyntikortti

– Mitään jälkiä ei jätetä! Olemme Suomi meloo -tapahtumassa saaneet palautetta, että porukan lähdettyä näyttää kuin paikalla ei olisi käynyt ketään.