Suosituilta kalastuspaikoilta löytyneistä roskista yli 80 % oli muovia – lähes joka toinen rantaroska oli tumppi

Luontoon hapertumaan jääneet kalastusvälineet ja roskat vahingoittavat eläimiä ja saastuttavat vesistöjä mikromuovilla ja muilla haitallisilla aineilla. Pidä Saaristo Siistinä ry selvitti Naantalissa, Kaarinassa ja Turussa, millaista roskaa suosituilta kalastuspaikoilta löytyy. Selvitys toteutettiin osana EU:n Interreg Central Baltic -ohjelman rahoittamaa Re:Fish-hanketta, jonka tavoitteena on poistaa vapaa-ajan kalastusvälineitä Itämeren rannikkoalueilta ja ehkäistä niiden päätymistä vesistöihin.

– Naantalista sukelsimme tänä kesänä 40 jigiä, joista suurimmassa osassa oli vielä koukut ja painot kiinni. Lisäksi nostimme merestä yli 50 metrin verran siimaa. Kaikkea siimaa emme saaneet irrotettua pinnan alla olleesta paalusta. Sukellukset osoittivat, kuinka siima pääsee kiertymään pohjassa olevaan kasvustoon ja romuun, josta sitä on todella vaikea irrottaa, kertoo meribiologi Niklas Niemi Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Suomen rannikkoalueiden makroroskan seurantatulokset vuosilta 2012–2021 ovat osoittaneet, että kalastusroskan osuus kaikesta rantaroskasta on noin 6 %. Suosituilla kalastuspaikoilla kalastusroskan osuus kaikista löydetyistä rantaroskista oli puolestaan hieman alle 15 %. 

– Alustavat tulokset viittaavat siihen, että rannan käyttötarkoitus vaikuttaa roskan laatuun. Yksi suosituista kalastuspaikoista muuttui uimarannaksi projektin aikana, jolloin kalastusroskan määrä rannalla väheni noin 36 prosentista 0,95 prosenttiin. Kun rannasta tulee uimaranta, kalastusroska rannalla vähenee.

Vaikka harva jättää tahallaan uistimia tai siimaa veteen ja rannalle, kaikki roskat eivät jää luontoon vahingossa. 

– Naantalissa keräsimme rannalta noin 80 metrin verran siimaa. Sitä löytyi muun muassa rantakivien alta.

Niemen mukaan huomionarvoista ja samalla huolestuttavaa on se, että yli 80 % kaikista löydetyistä roskista oli materiaaliltaan muovia, joka on ympäristölle erityisen haitallinen roska. Luontoon jätetyt muoviroskat hajoavat mekaanisen hankautumisen ja auringon säteilyn seurauksena mikromuoviksi, joka kulkeutuu ravintoketjussa eteenpäin.

Yli 40 % kalastuspaikoilta löydetyistä roskista oli tupakantumppeja

Sukellusten yhteydessä tarkasteltiin myös rannoilta löytyvien roskien määrää ja laatua. Yhteinen havainto Re:Fish-hankkeessa mukana olleille tutkimusrannoille liittyi tupakantumppeihin. Keskimäärin yli 40 % rannoilta löydetyistä roskista oli tumppeja.

– Tumpit ovat yleinen roska siellä, missä ihmiset viettävät aikaa. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että ne aiheuttavat hengenvaaraa useille eläimille, Niemi toteaa.

Ruuansulatuskanavaan tukkeeksi päätynyt tumppi voi aiheuttaa eläimen nälkiintymisen. Lisäksi niistä vapautuu monia myrkkyjä, jotka imeytyvät meriveteen: nikotiinia, tervaa ja raskasmetalleja. Nämä myrkyt ovat hengenvaarallisia kaloille, vesieläimille ja -eliöille ja myrkyllisiä makean ja suolaisen veden ekosysteemeille.

– Jokainen ihminen pystyy vähentämään luontoon päätyvien roskien määrää. Tupakantumpit voi kerätä ensin esimerkiksi pieneen taskuroskikseen ja viedä sekajätteeseen, kun kalastusreissu on ohi, Niemi muistuttaa.

Saaristomereltä kerätyistä kalastusverkoista puristettiin levyjä

EU:n kertakäyttömuovidirektiivi velvoittaa, että valmistajat ja maahantuojat järjestävät erilliskeräyksen myymillensä muovia sisältäville kalastusvälineille. Suomessa SUP-Tuottajayhteisö järjestää keräyksen yritysten puolesta ja hankkii palvelun Rinki Oy:ltä, jolla on keräyspisteitä ympäri Suomen. 

Saaristomerellä muovisia vapaa-ajan kalastusverkkoja pystyi kierrättämään kymmenellä Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roope-palvelupisteellä. Keltaisia Re:Fish-keräysastioita oli sijoitettu esimerkiksi Nauvon Berghamniin, Trunsöön ja Österskäriin.

– Vielä vuonna 2024 Saaristomeren keräys ei saavuttanut toivottua suosiota, mutta tänä kesänä saimme saaliiksi hienon määrän kalastusverkkoja. Yhteensä verkkoja palautettiin meille lähes 1 700 kg verran. Tulos on erinomainen, vaikka jäimmekin hiukan tavoitemäärästä ja vaikka osa verkoista oli ammattikalastusverkkoja, Niemi iloitsee.

Pieni osa keräykseen tuoduista verkoista lähetettiin LAB-ammattikorkeakoululle materiaalianalyysiin. Tavoitteena oli selvittää, miten käytöstä poistettuja vapaa-ajan kalastusverkkoja voidaan hyödyntää turvallisesti ja tehokkaasti uusien tuotteiden raaka-aineena kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

– Materiaalianalyysi paljasti, että verkkojen ominaisuudet olivat hyvin lähellä neitseellisten muovityyppien ominaisuuksia. Verkkojen ylä- ja alapauloista puristettiin levymäistä materiaalia, jolla on erilaisia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi teollisuudessa, kertoo projektipäällikkö Carolin Kolmeder Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Materiaalianalyysissa kiinnitettiin huomiota myös EU:n REACH-asetuksen mukaisiin, erityisiin huolta aiheuttaviin SVHC-aineisiin. Niiden pitoisuus oli alle 0,1 % analyysiin toimitettujen verkkojen kokonaispainosta. 

– Testatut verkkomateriaalit täyttävät siis REACH-asetuksen turvallisuusvaatimukset, Kolmeder toteaa.

Kolmeder huomauttaa, että materiaalianalyysin tulokset ovat vasta alustavia. Materiaalianalyysiin lähetettiin vain pieni otanta niistä verkoista, jotka Suomessa voitaisiin kierrättää.

– Re:Fish-hankkeessa saadut alustavat tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että vapaa-ajan kalastusverkoille on mahdollista antaa uusi elämä uudessa muodossa.