Mistä on suomalaisen metallimiehen luontosuhde tehty?

Lappeenrannassa Saimaan rannoilla arkeaan viettävä Hyyrynen on elämänsä aikana asunut noin kahdessakymmenessä paikassa aina Pohjois-Pohjanmaalta Helsinkiin. Lisäksi hän on kiertänyt maailmaa niin Stam1na-yhtyeensä keikkojen kuin surffausharrastuksensa parissa.

– Tuntuu, että en ole oikein mistään kotoisin, mutta elämässäni on aina ollut yksi tukikohta – meidän Luumäen mökki Etelä-Karjalassa, Kivijärven rannalla. Se on ollut elämässäni aina. Se on ollut perheemme kokoontumispaikka, ja siellä olen viettänyt lapsuuden kesät, Hyyrynen kertoo. 

Hyyrysen lapsuudenmaisemat Luumäen mökillä ja Kivijärven rannoilla ovat tallentuneet myös kaitafilmeille, joita Hyyrysen äidillä oli tapana kuvata.  

– Siellä minä painelen menemään hiekkatiellä ja rantavesissä punainen hassu myssy päässä. Meillä oli veljieni kanssa aina kova meininki. Yksi vahva muisto on lähirannalta, jossa oli siniharmaata, auringossa lämmennyttä savea. Siinä oli mukava makoilla ja tehdä savesta maalauksia. Välillä kiivettiin tuvan vintille rauhoittumaan ja lukemaan Aku Ankkaa, Hyyrynen muistelee.

Hyyrysellä oli mökillä tapana käydä isänsä kanssa metsällä ja kalassa. Itse pyydetty kuha maistui kesäpäivän touhuissa. Kun on paikka, jossa on viettänyt elämäänsä lapsuudesta asti, voi huomata vesistöjen muutokset. 

– Kivijärven vesi oli silloin niin kirkasta, että pystyi sukeltamaan silmät auki. Meillä oli tapana uida laiturilta sellaiselle isolle kivelle, joka pilkisteli veden alta noin 50 metrin päästä. Kiven juurella oli aina simpukoita, joita me lapsena sukellettiin keräämään ja tutkimaan. Nyt niitä olisi aika paljon hankalampi löytää.  

”Kivijärven vesi oli silloin niin kirkasta, että pystyi sukeltamaan silmät auki”

Luumäen Kivijärvi kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Sen vedet virtaavat monien järvien kautta Kymijokeen ja sieltä lopulta Suomenlahteen – osaksi Itämerta.

Kivijärven vedet ovat enimmäkseen karut ja kirkkaat, mutta selvästi rehevöityneitä ja alueitakin sieltä löytyy. Kivijärven pohjoisosan vesi on sameaa ja tummunutta, ja sen fosforipitoisuus on korkea. 

Kivijärvi on toistaiseksi maailman ainoa järvi jossa elää sekä jokirapuja, täplärapuja että kapeasaksirapuja.  

Lähteet: Järviwiki, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry, Vesi.fi

Luonto lataa akut ja opettaa kunnioitusta 

Nykyään Hyyrynen viettää kiireistä elämää Stam1nan keulakuvana, kirjailijana ja musiikkivideoiden ohjaajana. Hevi elämäntapa vaatii vastapainokseen hiljaisuutta, aavaa ulappaa ja kirkkaan tähtitaivaan tuijottelua. 

– Mökillä voi oikeasti irtautua kaupungin hälinästä ja töistä – laskea sykettä. Teininä se jatkuva hiljaisuus tuntui ahdistavaltakin. Se tuli jopa uniin. Näin vanhemmiten olen sitä mieltä, että jokaisella saisi olla tällainen tukikohta elämässään. Kun minusta aika jättää, niin tuhkani voi heittää sinne mökin taakse nokkospuskaan. Siellä jatkaisin sitten oleskelua, naurahtaa Hyyrynen.

Jos mies ei ehdi mökkirantaan asti lataamaan akkujaan, vievät kotikaupungin lenkkipolut hänet Saimaan rannoille. Kesäisin Saimaa kutsuu myös vesille. Hyyrysen kulkupeli on vaihtoehdoista hiljaisin – SUP-lauta. Talvella mies pakkaa eväät reppuun ja kulkee järven jäitä pitkin Saimaan retkisatamiin nuotiopaikoille.

– Nuotiopaikoilla toisinaan ihmettelen, miten niinkin yksinkertainen asia kuin omien jälkien siivoaminen voi olla joillekin vaikeaa. Se, mitä viet luontoon, niin tuo se sieltä poiskin.

Toisinaan Hyyrynen matkaa tuulettamaan tukkaansa maailman merille hakien isompia aaltoja ja vauhdin huumaa lautansa alle. Kun Hyyryseltä kysyy, mikä vesieläin hän olisi, vievät miehen ajatukset nopealiikkeiseen, keihäsnokkaiseen ja suomalaisille eksoottisempaan lajiin, mustamarliiniin. 

– Surffatessa viimeistään oppii kunnioittamaan luonnonvoimia. Olen joutunut tilanteeseen, jossa ristiaallokko yllätti. Sain samalla laudasta iskun päähäni, ja meri oli viedä minut mennessään. Se oli pysäyttävä kokemus. Sen jälkeen olen kunnioittanut arvaamatonta ja voimasta merta entisestään, Hyyrynen muistelee.

Luonto ja mytologia suomalaisen metallimusiikin ytimessä

Suomalaisen metallimusiikin lyriikoissa toistuu usein yksi teema: luonto. Metsät, villieläimet ja vuodenajat toimivat paitsi vertauskuvina myyttisille voimille, myös osana suomalaista identiteettiä. 

– Suomalainen metalli ammentaa paljon kansanperinteestä ja mytologiasta. Kalevalainen maisema ja sen tarinat ovat jättäneet syvän jäljen kotimaiseen musiikkiin.

Vesi on Hyyryselle tärkeä elementti, mutta myös huolenaihe. Ankkuritatuoinnin Hyyrynen on suunnitellut itse.

Yhtä lailla Hyyrysen luontosuhde heijastuu hänen musiikkiinsa. Stam1na-yhteen Taival-albumin (2018) sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa juuri Luumäen mökkimaisemista. Kuulija voi aistia Kivijärven aavan selän, metsästysreissut, tumman yötaivaan, josta tähdet erottuvat hetkessä, ja toisaalta talvimaiseman sokaisevan valkeuden. 

– Me hevarit olemme tunnettuja myös tietynlaisesta hiljaisuudesta ja arkuudesta. Meissä lienee jotain mystistä, kun miettii, miten näin sisäänpäin kääntyneet ihmiset voivat luoda niin voimallista ja syvällistä musiikkia. Suomalaisten ja luonnon välisessä suhteessa on jotain ainutlaatuista, jota suurkaupunkien kasvattien on varmasti vaikea ymmärtää, pohtii Hyyrynen.

Suomalaisen luonnon ja metallimusiikin yhteys kiinnostaa ulkomailla asti. Ranskalais-saksalainen julkisen palvelun televisiokanava Arte kuvasi Saimaalla viime kesänä aiheesta dokumentin, jossa pääosassa olivat juuri Hyyrynen bändikavereineen. Dokumentti julkaistiin tänä keväänä. 

– Ulkomaisille metallifaneille Suomen luonto näyttäytyy eksoottisena. Neljä vuodenaikaa, pitkä kaamos ja lumi luovat kontrastin räjähdysmäiselle kesälle ja sen tuomalle vapautuneelle meiningille festareilla ja rantasaunoissa, Hyyrynen tunnelmoi. 

Hyyrysen dystopiat: varoituksia vai toivoa tulevaisuuteen?

Vesi on Hyyryselle paitsi tärkeä elementti, myös huolenaihe. Hän alleviivaa sitä, että jos vesistöt ja luonto ovat meille suomalaisille elintärkeitä, on jokaisella aina päättäjistä kansalaisiin vastuu niiden suojelusta. Yksi Stam1nan tunnetuimmista albumeista, Viimeinen Atlantis (2010), otti jo vuosia sitten kantaa ympäristöongelmiin, erityisesti ilmastonmuutokseen. Sen sanoma on edelleen ajankohtainen. 

– Maapallon väestönkasvu, elintason nousu ja tavaraliikenteen lisääntyminen kuormittavat planeettaamme yhä enemmän. Ihmiskunnan jalanjälki vain kasvaa, eikä suunta ole helpottamassa tilannetta. Tutkimus osoittaa kiistatta, että lämpötila kohoaa ja merenpinta nousee – aivan kuten vanhoissa tarinoissa kadonneesta Atlantiksesta, Hyyrynen tiivistää.

Hyyrynen ei kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan kokee, että taiteen avulla on mahdollisuus vaikuttaa ja puhutella uusia kohderyhmiä. Kymmenen vuotta Viimeinen Atlantis -albumin ilmestymisen jälkeen Hyyrynen kirjoitti samannimisen dystooppisen esikoisromaaninsa, josta on sittemmin tehty myös näytelmä.  

– Saamme edelleen palautetta, miten Viimeinen Atlantis on puhutellut ihmisiä eri tasoilla. Se on saanut monet miettimään omaa kulutustaan. Osa faneista kertoi muuttaneensa pieniä arkisia tapojaan, joku taas kertoi vaihtaneensa jopa työpaikkaa. Ehkä meidän kaltaisemme bändin kautta ympäristökysymykset alkavat resonoida myös sellaisten ihmisten parissa, jotka eivät aiemmin olleet niistä kiinnostuneita.

Voisiko teknologia olla vastaus tulevaisuuden ympäristöongelmiin? Entistä tarkempi mittaaminen ja laajempi tieteellinen kartoitus lisäävät ymmärrystä, mikä voi auttaa ihmiskuntaa kohtaamaan tulevaisuuden haasteita.

– Nykymaailmassa tieto kulkee sosiaalisen median ja internetin ansiosta nopeammin ja laajemmin kuin koskaan aiemmin. Se voi olla sekä siunaus että kirous. Herää kuitenkin kysymyksiä siitä, kuka jakaa tietoa, miten se suodattuu ja millainen vaikutus kaupallisilla, ylikansallisilla toimijoilla on esimerkiksi nuorten maailmankuvaan, Hyyrynen pohtii.

Hyyrynen onkin tuoreimmassa, maaliskuussa julkaistussa mysteeriromaanissaan Kouvola 2000 sukeltanut teknologisiin visioihin ja vaihtoehtohistoriaan. Kirjassa esiin nostetut teknologiset uhat ovat vain yksi puoli asiasta – toinen mahdollisuus on, että juuri teknologia on se, joka lopulta pelastaa meidät.