Minna Bruns – unelmat toivat Utöhön

– On ollut ihanaa, kun on pystynyt keskittymään eri tavalla opettamiseen, kun oppilasmäärä on niin pieni. Tämä ympäristö on myös sellainen, josta haaveilin Helsingissä opettaessani. Täällä on helpompaa viedä lapset luontoon ja opettaa tekemällä asioita eikä vain kirjasta. Pyrimme tarttumaan vastaantuleviin arkielämän ilmiöihin ja oppimaan niistä jotain uutta joka päivä, Minna kertoo.

Minna on toiminut opettajana viitisentoista vuotta, joista neljä viimeisintä hän on opettanut erityisluokkaa. Pienen luokan opettaminen onkin tullut hänelle tutuksi. Kaikki Utön koulun neljä oppilasta käyvät eri luokka-asteita, mutta monet oppiaineet ovat sellaisia, joita voi pitää kaikille yhteisesti. Pienemmällä porukalla voi helpommin kokeilla uusia juttuja ja lähteä tutkimaan ympäristöä.

Oppilaat tekevät opettajansa johdolla muun muassa PSS ry:n koordinoimaa valtakunnallista rantaroskaseurantaa. Saarella sijaitsee Suomen eteläisin seurantaranta. Seurannassa rannalta löytyneet roskat lasketaan, lajitellaan ja luokitellaan materiaalinsa mukaan 80 kategoriaan. Seuranta tehdään kolme kertaa vuodessa eri vuodenaikoina, ja Minnakin pääsi heti mukaan loppukesän seurantaan. Rannalta löytyi muovinpalasia, köyden ja narun pätkiä, lasia, styroksia ja vaahtomuovia. Yhteensä kuitenkin vain viidesosa muovikassista.

– Lapset olivat hieman pettyneitä, kun roskaa ei juurikaan löytynyt. Heille tuli melkein riitaa siitä, kuka saa kerätä vähäisiä roskia. Toki puhuimme, että on hyvä, että roskaa oli vähän ja toivottavasti seuraavalla kerralla löytyy vielä vähemmän. Roskan vähäiseen määrään saattoi toisaalta vaikuttaa, että pohjoistuulet olivat puhaltaneet monena päivänä ennen seurantaa, Minna kertoo.

Oppilaat kuitenkin innostuivat roskien tutkimisesta niin paljon, että he ehdottivat, jos koulupäivän aikana voitaisiin muutenkin käydä kävelemässä rannalla ja poimia samalla roskia.

Utö opettaa keskittymään

Minna on runsaan kuukauden aikana huomannut, että elämänmeno kaukana ulkosaaristossa on kaikin puolin rennompaa ja leppoisampaa kuin kaupungissa. Matka mantereelle kestää melkein viisi tuntia, joten kaikki menot täytyy suunnitella huolellisesti ja hyvissä ajoin. Saarella on vakituisia asukkaita kolmisenkymmentä, mutta kesäisin väkimäärä kasvaa, kun saarelle tulee utöläisten lapsia ja lapsenlapsia sekä tietysti runsaasti matkailijoita. Kuitenkin kaikki yleinen hälinä loistaa poissaolollaan saarella ja siellä voi keskittyä olennaiseen niin opettaessa kuin vapaa-ajalla. Juuri rauhallisuus onkin se, mitä Minna tuli saarelta hakemaan.

– Täällä ei ole koko ajan sellaista to do -listaa mielessä, vaan pystyy ihan oikeasti nauttimaan näistä päivistä. Työpäivän jälkeen jää paljon vapaa-aikaa ja ehtii oikeasti olemaan läsnä perheelleen ja tekemään asioita niin, etteivät kaikki höngi koko ajan johonkin suuntaan, Minna kertoo.

Hän on muun muassa huomannut, että hänen päätään ei ole saarella särkenyt. Aiemmin kiire ja stressi aiheuttivat hänelle jomottavaa päänsärkyä, ja työpäivän jälkeen piti usein nukkua päiväunet ollakseen taas iskussa.

– On parasta, kun voi hengittää ja olla vain. Täällä ei toki ole niin paljoa tekemistä, mutta jo tunnelma täällä on rauhallinen, kun meren äänet kuuluvat ja saarta voi vain ihastella säässä kuin säässä, hän kertoo.

Vesistöt merkitsevätkin Minnalle sekä rentoutumista että mielenrauhaa. Hän on kotoisin sisämaasta pienestä Kärkölän kunnasta Päijät-Hämeestä, mutta on asunut Helsingissä jo parikymmentä vuotta. Hän kertoo, että lenkit Helsingissä suuntautuivat useimmiten meren rannalle. Vesistöt ovat muodostuneet tärkeiksi myös harrastusten kautta. Minna on melonut paljon, pitänyt melontakursseja ja viime vuosina myös purjehtinut. Juuri purjehtien hän saapui myös Utöhön ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten.

– Tulimme saarelle kauniissa auringonpaisteessa ja näimme parhaat puolet kesäisestä Utöstä. Ihastuin heti saareen, ja mieheni mietti jo silloin, mitenköhän tässä käy. Hän ajatteli, että tulen vähän hurahtamaan Utöhön, ja niin siinä sitten kävikin, Minna kertoo.

Kahden vuoden aikana Minna on vieraillut Utössä viitisen kertaa eri vuodenaikoina, ja eräällä reissulla hän tapasi Utön koulun aiemmat opettajat Britan ja Joonaksen, jotka olivat pitämässä oppituntia ulkona. Minna ilmoitti heille, että voisi ilomielin joskus tulla sijaiseksi vaikka vain kuukauden pätkäksi, jos tarve tulisi. Sijaisuudelle ei ikinä tullut tarvetta, mutta tänä kesänä hän sai puhelun, että Utössä olisi asunto ja mahdollinen opettajan pesti tarjolla elokuusta alkaen.

– Sitten me ei enää mietitty yhtään, Minna kertoo.

Yhteisöllisyyttä ja uusia harrastuksia

Utöläiset ottivat Minnan perheineen lämpimästi vastaan. Muuttoviikolla tuttavat toivat ahvenfileitä, ja Minna pyydettiin mukaan yhteisen saunan pesutalkoisiin. Monen muun asian ohella kylän yhteisöllisyys on yksi niistä asioista, jotka Utössä viehättävät.

– Kyläläiset ovat tulleet tervehtimään meitä ja tarjonneet apuaan. Täällä jäädään juttelemaan ja kysytään kuulumisia. Tällainen usein puuttuu isossa kaupungissa, missä naapurit eivät välttämättä edes moikkaa toisiaan, Minna kertoo.

Kyläläiset ovat myös jo lupautuneet järjestämään erilaista ohjelmaa oppilaille. He ovat jo päässeet majakkakierrokselle, ja tiedossa on mahdolliset tutustumisreissut vesi- ja jätelaitokselle. Lisäksi heille on tarjouduttu opettamaan myös verkkokalastusta ja kalan perkaamista. Minna on myös miettinyt, että koulukin voisi vastavuoroisesti järjestää kyläläisille jotain toimintaa, kuten avoimet ovet tai joulukorttien askartelua.

Minna on alkanut myös pohtia, mitä kaikkea saarella voisi vapaa-ajalla tehdä, kun virikkeitä on vähemmän kuin kaupungissa, mutta aikaa löytyy. Hän on muun muassa ostanut antiikkisen puusohvan ja aikoo entisöidä sitä. Hän suunnittelee hankkivansa joogasovelluksen, sillä kaupungissa hän tykkäsi käydä joogatunneilla. Myös neulomista olisi tarkoitus jatkaa pimenevinä syysiltoina, ja meren välitön läheisyys tarjoaa puitteet viime talvena aloitetulle talviuintiharrastukselle.

– Nyt kun ranta on vieressä, on ihana aloittaa aamu pienellä pulahduksella. Viime vuonna täällä Utössä oli kuulemma jopa luistelujäät, ja lapsille oli tehty pieni jääkiekkokenttäkin, Minna kertoo.

Perheelle on myös saapumassa yhteisiä kanoja tuttavaperheen kanssa hoidettaviksi. Kanojen lisäksi Utössä asuu koiria ja muutama kissa.

– Haaveeni on, että tänne tulisi lampaita. Niitä on täällä kuulemma joskus ollut. Ne tietysti työllistävät vähän enemmän, ja kesällä pitäisi sopia hoitovuorot, Minna pohtii.

Haaveita ja suunnitelmia siis riittää tulevaisuudenkin varalle, ja Minna kehottaakin kaikkia seuraamaan omia unelmiaan.

– Unelmien vuoksi kannattaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Meille muutto Utöhön tuntui vielä kaukaiselta haaveelta puoli vuotta sitten, mutta mahdollisuuden auettua tartuimme siihen heti ja ratkaisu on tuntunut koko ajan oikealta ja hyvältä. Kutkuttelevalta. Muille haaveilijoille tiedoksi, että Utössä olisi tilausta lapsiperheille ja hyvin toimiva netti etätöitä tekeville!