Lajikokeilu vei paraurheilijan vesille

Kevään koittaessa rakkaat vesistömme ja koko luontomme herää henkiin. Vedenpinta alkaa väreillä hiljalleen kevättuulessa, ja auringonsäteet piirtävät sille päivä päivältä kirkkaampia hopeisia juovia. Kevään ensimmäiset merkit saavatkin monet meistä odottamaan innolla kauden ensimmäistä veneilypäivää, melontaretkeä tai mökkirannalla suppailua. Kaikille reitti aaltojen rauhalliseen keinutukseen ei kuitenkaan ole yhtä helposti saavutettavissa. Paraurheilija ja valmentaja Tuomo Himanka purjehti ensimmäistä kertaa elämässään Pohjanlahden aalloilla pari kesää sitten. Siihen asti vesilläliikkuminen oli Kalajoen kasvatille käytännössä täysin vierasta. 

– En ole nauttinut vedestä oikeastaan koskaan. Minulla on kuitenkin sellainen periaate, että kokeilen kaikkia lajeja ihan jo ammatillisestakin näkökulmasta. Sari otti minuun yhteyttä ja pyysi minua testaamaan 2.4mR:ään asennettua käsiohjainta. Siitä se sitten lähti. 

2.4mR on purjevene, joka soveltuu hyvin toimintarajoitteisille henkilöille. Usein venettä voi ohjata jalkapolkimilla, mutta siihen voidaan asentaa myös käsillä ohjattava peräsinpinna. Vaijerit tai köydet kiertävät peräsimeltä veneen sisäkylkiä pitkin ohjaussauvaan, joka kiinnitetään purjehtijan eteen istuinlaatikon etureunaan. 

– Ensimmäinen purjehdus oli aika hankala, ja sain itse asiassa käsiohjauksen hajalle tuolla keskellä vesistöä, Himanka naurahtaa. – Toinen kerta oli jo vähän parempi! Silloin osasin vähän itsekin miettiä, että mitä narua kannattaa seuraavaksi vetää ja aloin nauttia purjehtimisesta nimenomaan luontoliikunnan näkökulmasta.

Esteetön luontoliikunta palvelee myös uusia harrastajia

Hietasaaren venesatama sijaitsee suojaisalla paikalla aivan Oulun keskustan liepeillä. Kauniin jokisuistoalueen ympäröimästä satamasta aukeaa monipuoliset vesistöreitit, joita pitkin voi lähteä pienemmille tai pidemmille melontaretkille merelle asti. 

– Näkisin, että esteettömälle laiturille olisi tarvetta juuri tällaisessa yhteisöllisessä paikassa, jossa on paljon muitakin palveluita. Tästä on helppo lähteä vesille, paralympiakomitean työntekijä Sari Kuivas kertoo ja jatkaa pohtien: – Esimerkiksi tähän rampin päähän voisi rakentaa toisen laiturin, niin että kajakki tulee kahden laiturin väliin. Silloin ei ole pyörähtämisen vaaraa, kun saa tukea kajakin molemmin puolin. 

Esteettömät ympäristöt palvelevat kaikkia, esimerkiksi niitä, jotka vasta harjoittelevat turvallista vesilläliikkumista. Esteettömyydessä ei kuitenkaan ole kyse vain saavutettavista laitureista tai WC-tiloista, eikä kuntien ja kaupunkien tarvitse olla ainoa taho, joka tuottaa soveltavan liikunnan palveluita. Myös seurat ja yrittäjät voivat tarjota palveluita.

– Harjoitellessa olisi hyvä saada kokeilla erilaisia välineitä, jotta löytää sen itselle mieluisan ja turvallisen välineen. Alussa voi tarvita enemmän tukea ennen kuin uskallus lähteä omatoimisesti kasvaa, Kuivas pohtii ja muistuttaa: Toimintaa pitää tietysti toteuttaa turvallisesti, ja pelastusliivit ja muut turvavarusteet pitää olla kunnossa.

– Luontoliikunnan pitää tuoda rauhaa ja turvaa. Siksi ympäristönkin pitää tarjota turvalliset välineet ja puitteet, Himanka täydentää.

”Veden äärellä oli aivan omanlaisensa rauha”

Suomen ainutlaatuiset vesistöt ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia maisemia, joita voi kokea monin eri aistein. Laineiden lempeää liplatusta voi tunnustella tai vain kuunnella. Kesäisen luonnon monet eri tuoksut puolestaan kulkeutuvat lämpimien tuulenhenkäysten mukana pidemmänkin matkaa. Luonto maadoittaa ja auttaa irrottautumaan arjen kiireistä ja huolista.

– Kun me menemme luontoon, saamme vuorovaikutusta kehon ja mielen välille. Uskon, että tulevaisuudessa ihmiset kaipaavat sitä yhä enemmän. Koronapandemian aikanahan vesilläliikkuminen lisääntyi valtavasti. Toivon, että kaikki ihmiset löytäisivät yhä enemmän luonnon äärelle, Kuivas toteaa.

Lapset, nuoret ja perheet kaipaavat liikunnalta yhä useammin ensisijaisesti yhdessäoloa, rentoa tekemistä ja opettelua ilman liikaa tavoitteellisuutta. 

– Itse törmään usein siihen, kuinka kilpapurjehduskeskeistä seurojen toiminta on. Monet, niin toimintakykyiset kuin toimintarajoitteiset, haluaisivat vesilläliikkumisen ja vesistöretkeilyn olevan osa arkea ja yksi aktiviteetti ja mahdollisuus muiden joukossa. Siihen voisimme panostaa enemmän myös seuroissa ja tarjota rentoa harrastamista, Kuivas toteaa ja jatkaa: – Se tekee ennen kaikkea mielelle hyvää.

– Todella paatuneena kilpaurheilijana voin sanoa, että minulle purjehtimisessa nimenomaan luontoliikunnan näkökulma oli merkityksellinen. Tuolla veden äärellä oli aivan omanlaisensa rauha, Himanka kuvailee.

Himanka valmistuu pian liikunnanohjaajaksi. Oulun Pyrintöä edustavan urheilijan tavoitteena on jatkaa urheilu-uraa niin kauan kuin lajissa on mahdollisuus kehittyä ja harjoittelu motivoi. Se, suuntaako Himanka jatkossa vesille, on vielä arvoitus.

– Haluan korostaa sitä, että vesi on ollut itselleni täysin vieras elementti. Minulle oli iso asia, että pääsin vesille ja purjehtimaan. Voin vain kuvitella, että lapselle ilon tunne olisi kymmenkertainen, Himanka kiteyttää.

Kun vesilläliikkuminen on mahdollista kaikille, avautuu suomalainen maisema aivan uudella tavalla – vapautena, joka ei rajoitu rantoihin.