Siirry sisältöön

Merten Martti

Näyttelijä Martti Suosalo on todellinen meri-ihminen. Mihin tahansa maailmankolkkaan hän meneekään, hän pyrkii meren lähelle. Olipa kyseessä sitten loma- tai työreissu.

Tänä keväänä Suosalo oli Ruotsissa Voi Luoja! -näytelmän kiertueella ja vietti kolme välipäivää Göteborgissa, missä hän päätti tutustua Göteborgin upeaan saaristoon yhteysaluksen kyydittämänä. Reissatessaan hän haluaa aina ottaa, selvää missä ollaan ja mistä kyseinen paikka on syntynyt.  

”Olin yhteysaluksen kannella, hengittelin meri-ilmaa, katselin kauniita saaria ja sain voimaa kiertueelle. Siellä saaristo on heti sellaista karua ja kallioista. Pohjanmeri on aika lähellä. On kovia tuulia, jotka pitävät puuston matalana. Minähän ahmin Göteborgissa sikana myös mereneläviä, äyriäisiä, ostereita, rapuja ja hummereita”, Suosalo kertoo.  

Viime kesänä hän saikin tehdä todellista unelmatyötään Sieniretki-elokuvan kuvauksissa Turun saaristossa, missä hän on veneillyt lapsuudesta asti ja viettää nykyään myös mökkielämää. Kesään mahtui 25 hellepäivää, ja upea Kasnäsin alueen saaristo tuli hyvin tutuksi kuvausten aikana. Saaristossa kuvatessa huomasi myös, että ollaan luonnon armoilla. Esimerkiksi jos tulee sumu, se todella tulee. 

”Sumu tuli aivan kesken kohtauksen, kun kuvasimme Bengtskärin pohjoispuolella Klovaskärissä sellaista minun monologista puhettani. Yhtäkkiä en nähnyt kameraa enää ja ajattelin, onko tähän pistetty savuefekti, mutta minulle ei ole vain kerrottu. Sitten kameramieskin sanoi, ettei voida kuvata enää. Päätettiin kuitenkin, että sumu sopisi yhteen toiseen kohtaan, joten siirrettiin äkkiä kamat sinne ja kuvattiin kohtaus, johon sumu sopi loistavasti”, Suosalo kertoo.  

Hän huomauttaa, että luonnon kanssa pitää olla kaveri. Sitä pitää kunnioittaa eikä sitä saa uhmata. 

”Aikoinaan 80-luvulla, kun ei ollut mitään navigaattoreita, oli aika spookya, kun sumu tuli. Minulla oli pieni purjevene, jonka moottori ei toiminut, niin oli se aika jännittävää olla Porkkalan selällä sumussa, kun yhtäkkiä alkaa läheltä kuulua ison laivan tuuttaus ja valtava ruotsinlaiva menee vierestä. Sumun kanssa ei ole leikkimistä, se on melkein pahempi kuin myrsky”, Suosalo kertoo.  

Suosalo pitää Itämerta hyvin miellyttävänä merenä muun muassa sen suolapitoisuuden ansiosta. Itämeri ei ole liian suolainen eikä liian makea. Kunhan vain saisimme pidettyä sen puhtaana.  

”Uskoisin, että sen suolapitoisuus muistuttaa sitä prosenttia, mitä sairaalassa annettava suolaliuos on. Ainakin luulisin sen olevan lähempänä sitä kuin valtameren suolapitoisuus. Se on jotenkin luonnollinen. Itämeressä kun käy uimassa, ei välttämättä tarvitse käydä huuhtelemassa itseään heti, mutta valtameressä kun käy, niin kohta irtoaa isoja, valkoisia suolanpalasia ihosta”, Suosalo pohtii. 

Sieniretki-elokuvan kuvaus Saaristomerellä kesällä 2021 oli vesistöissä viihtyvälle Martti Suosalolle unelmien työ.

Veneilyä isältä pojalle 

Suosalo on veneillyt 60-luvulta asti. Lapsuuden perheessä oli purjevene, joka myytiin, kun perhe muutti Oulusta Turkuun isän töiden perässä. Turun saaristoon hankittiin menopeliksi kansanvene, jossa reissasivat kaksi lasta, vanhemmat ja koira joskus kaksikin viikkoa putkeen. Nykyään Martti veneilee kimppapurjeveneellä, jonka omistavat hänen lisäkseen elokuvaohjaaja Matti Ijäs ja näyttelijä Vesa Vierikko, kansanveneellä, mökin yhdysveneellä sekä purjejollalla. Suosalo on oppinut purjehtimaan sekä omatoimisesti että isänsä opastuksella. Hänen isänsä puolestaan oppi taidon omalta isältään. 

”Tuntuma purjehtimiseen on lähtenyt lapsuudesta asti, kun isä antoi olla puikoissa. Olen kiitollinen hänelle siitä. Purjehtimisessa parasta on se käsittämätön vapauden tunne, kun tuuli ottaa purjeeseen ja lähtee viemään venettä. Se on todella hienoa, tulee sellainen yhteyden tunne johonkin. Siihen jää kyllä koukkuun”, Suosalo kertoo. 

Omaa jälkikasvuaan Suosalo ei ole usuttanut purjehtimaan, mutta hänen poikansa on innostunut siitä. 

”Venemiehen huomaa heti siitä, kun hänet pistää pinnan, niin tajuaako hän sen tuulen vai ei. Iivari äkkäsi sen heti. On hän sen verran ollut reissuilla mukana. Hän oli kimppavenepurjehduksella minun, Matin ja Vesan kanssa, kun olimme menossa kovassa tuulessa Gullkronaan Airistolta päin. Vesa sanoi fiksuna pedagogina, että tule vähän tähän pinnaan kokeilemaan. Iivari teki sen reissun nopeusennätyksen, vaikka oli ensimmäistä kertaa noin kovassa kelissä”, Suosalo kertoo. 

Suosalo nauttii purjehtimisesta myös yksin, sillä silloin hänen tarvitsee huolehtia vain omasta turvallisuudestaan. Huolehtivaisena ihmisenä hän kantaa harteillaan suurta kipparin vastuuta, jos perhekin on mukana. 

”Minusta tulee silloin ehkä liiankin varovainen. Kun olen yksin, en pelkää mitään ja voin mennä missä vain.” 

Mereltä mökille 

Pikkuhiljaa merisäiden koulimasta Suosalosta on kuoriutunut myös mökki-ihminen, vaikka hän ja hänen perheensä eivät ole koskaan sellaisia varsinaisesti olleet. 

”Kun olen purjehtinut, olen miettinyt, kuinkahan kauan jaksan tätä tässä muodossa. Usein on kylmä ja sateinen keli. Kaikki paikat ovat märkinä, eikä moottori toimi. Muistan kerran, kun liu’uin veneeni kanssa mökkirannan ohi, missä oli saunasta tullut höyryävä ihminen kaljapullo kädessä ja mahdollisesti menossa kohta kuivaan mökkiin syömään. Mietin, että olisihan tuokin kivaa, mutta silloin 80-luvulla ei ollut siihen varaa”, Suosalo kertoo. 

Nykyään hän voi itse katsella mökkisaaren ohi kryssiviä purjehtijoita, sillä vuonna 2014 Suosalo perheineen hankki mökin Turun saaristosta. Hän viettää mielellään aikaa mökillä luonnon helmassa, sillä näyttelijän työssä aivot työskentelevät 24 tuntia vuorokaudessa, ja niiden on tärkeää myös puhdistua. Yhden paikan puhdistautumiselle tarjoaakin oma mökki ja sitä ympäröivä saaristoluonto.  

”On aina sellainen katharttinen kokemus mennä saareen ensimmäistä kertaa jäiden lähdön jälkeen. Kaikki ne puiden ja kasvien eteeriset tuoksut, pienet käkkyrämännyt harmaakallion päällä sekä meren tuoksu, kosteus ja suolaisuus. Se on minulle sellainen näkymä ja aistikokemus, joka ikään kuin puhdistaa. Luonto tekee hyvää meidän fyysiselle olemuksellemme ja sitä kautta henkiselle. Kaikkihan liittyy kaikkeen”, Suosalo toteaa.  

Vaahtoparrasta valveutuneeksi  

Suosalo on vuosikymmenten aikana nähnyt, miten Itämeren vesi on ympäristöongelmien lisääntymisen myötä sakeutunut ja miten tuulet ovat voimistuneet ilmaston muuttuessa. Lapsena yksi veneilyreissun kohokohdista oli lipua Oulun sellutehtaan päästöistä muodostuneen vaahtovuoren läpi Tervasaareen, missä perheen venepaikka sijaitsi.  

”Vaahto ylettyi veneen reunoihin asti. Siitä sai kädellä otettua vaahtoa ja tehtyä parran itselleen. Ei sitä silloin tajunnut, että se on kamala asia”, Suosalo kertoo. 

Onneksi 60- ja 70-luvun taitteessa ympäristövalistus alkoi lisääntyä niin kouluissa kuin muutenkin yhteiskunnassa, ja nykyään ihmiset ovat valveutuneempia lajittelemaan roskansa ja tyhjentämään septitankkinsa imutyhjennyslaitteisiin. Hän on kiitollinen myös siitä, että Suomessa on pitkät perinteet luonnonsuojelutyön saralla ja miten paljon luonnonsuojelijat ovat historiassa saaneet aikaan. Suosalo kannustaa myös Roope-lehden lukijoita jakamaan ympäristötietoa viisaasti syyttelemättä.  

”Tietoa kannattaa jakaa. Ei kannata lähteä syyttämään ja opettamaan. Besserwissermäinen asenne ärsyttää niitä, jotka eivät ole vielä aivan valveutuneita. Siinä pitää olla viisautta, miten asiat tuodaan esille. Muuten se alkaa ärsyttää ja sitten keskustelu on siinä. Pitää hellästi ohjata”, Suosalo kertoo.  

Epävarman maailmantilanteen vallitessa tulevan kesän venereissujen suunnittelu tuntuu kaukaiselta vielä haastattelua tehdessä. Jotain Suosalo on tulevalle kesälle kuitenkin jo kaavaillut.  

”Katsotaan, jos kansanvene pysyy pinnalla, niin sillä sitten enimmäkseen mennään. Tykkään olla mökillä, käyskennellä metsässä ja tehdä pieniä veneretkiä lähisaariin. Kimppapurkkarilla teemme 60-vuotisreissun luultavasti Ruotsiin tai Viroon. Suunnitelmia on, mutta koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Aina voi silti haaveilla ja unelmoida.” 

Martti Suosalon lempivesistökohteita Suomessa:  

  1. Turun saaristo 

    “Mahtava veneillä, kun siellä on niin paljon saaria, joihin pääsee kiinnittymään ja pystyy aina valitsemaan suojaisan paikan. Hienoja paikkoja ovat muun muassa Ahvensaari, Högsåra, Örö, Vänö, Björkö, Fiskö, Jurmo ja Utö.” 
  2. Helsingin edusta 

    “Meillä on Helsingissä hieno saaristo ihan käden ulottuvilla. Esimerkiksi Suomenlinnaan, Villinkiin, Sirpalesaareen tai Vallisaareen voi tehdä nopeita päiväreissuja. Aikoinaan lähti hirveää kyytiä pois Helsingin altaasta, yleensä länteen. Nyt miettii, miksi tästä pitää kiirehtiä pois.” 
  3. Kanoottireitit Kiiminkijoella ja Ivalonjoella 

    “Olen laskenut kanootilla muun muassa Kiiminkijoen sekä Ivalonjoen Kutturasta Toloseen lokakuussa. Suvantopaikat olivat riitteessä. Se oli kyllä jännittävä ja vähän pelottava kokemus.”